Eräs asia, josta olen saanut tarpeekseni viime vuosina, on jatkuva valitus formula ykkösten tylsyydestä. "Show ei ole riittävän hyvä", "F1 on menettänyt kiinnostavuutensa", tämäntyyppisiä valituksia saa kuulla yhtenään. Ja jos niitä kuuluisi vain satunnaisilta faneilta, se ei haittaisi, mutta valitusta tuntuu johtavan F1-väki.
Älkää ymmärtäkö väärin, mielestäni F1:ssä on tällä hetkellä parannettavaa. Laji ei ole täydellinen ja kiinnostavuuden parantamiseksi voi aina tehdä erilaisia asioita.
Minua kuitenkin pännii valituksen luonne. Lähes kaikilla valittajilla tuntuu olevan ydinajatus siitä, että joskus aiemmin F1 oli parempaa, ja nyt se on mennyt pilalle.
Se kuitenkin vaihtelee, mihin aikakauteen nähden valittajat katsovat F1:n heikentyneen. Olen itse seurannut formula ykkösiä intensiivisesti vuodesta 1997 ja perehtynyt tarkasti lajin historiaan, ja oma tuntumani on että samasta asiasta on valitettu lähes aina. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa käytiin aivan samaa keskustelua, jossa valitettiin yhden tai kahden tallin dominoinnista ja ohitusten vähyydestä. Nyt taas moni ikäiseni tai hieman vanhempi F1-fani muistelee noita vuosia parempana aikana, jolloin kisaaminen oli tasaisempaa ja jännittävämpää.
Vuosituhannen alkuvuosina valitettiin jatkuvasti Ferrarin ja Michael Schumacherin ylivoimasta. Nyt moni muistelee lämmöllä noita V10-moottorien viimeisiä vuosia.
Pointtini on, että nostalgialla on iso merkitys näissä näkemyksissä. Ymmärrän sen hyvin, koska olen itsekin taipuvainen nostalgisoimaan. Ihmismielellä on taipumus kullata muistot menneistä ajoista, kun taas läheisemmät tapahtumat tuntuvat arkisemmilta.
Kun muistelee jotakin tiettyä aikakautta, vaikkapa 1990-luvun loppua, mieleen nousevat heti sen ajan huippuhetket, hienoimmat kisat ja taistelut. Totuus kuitenkin on, että silloinkin oli tylsiä kisoja. Mutta kun olet nykyhetkessä katsonut puuduttavan gp-kisan, nämä menneet ajat saavat mielessä kultaisen hohteen.
F1:n luonteeseen kuuluu, että kausien mielenkiintoisuus vaihtelee. Välillä tulee hieman tylsempiä kausia, jolloin yksi talli tai kuljettaja dominoi MM-sarjaa. F1-faneilla on tuolloin taipumus lytätä koko laji ja nostaa esiin loistokkaammat takavuodet.
Toisin päin tämä ei toimi. Kun saimme vuonna 2012 kokea uskomattoman vaiheikkaan ja jännittävän F1-kauden, harva kehui kuinka jännittävää F1 on verrattuna vaikkapa puuduttavaan kauteen 2002.
Ihannetilanne toki olisi, ettei tylsiä kausia tulisi lainkaan (nimenomaan tylsiä kausia, jopa tylsät kaudet sisältävät yleensä joitakin huikeita yksittäisiä kisoja). Se on kuitenkin F1:n luonteen huomioonottaen lähes mahdotonta. Sen välttämiseksi pitäisi säännöt myllätä niin, ettei yhden tallin dominointi olisi mahdollista.
Kisojen jännittävyyden kannalta yleisin valituksenaihe on ohitusten vähyys. Tällä saralla tilanne ei ainakaan ole huonontunut viime vuosina. Vaikka DRS-järjestelmä jakaa mielipiteitä, se on tuonut paljon lisää ohituksia. Perusongelma tässä on kuitenkin se, että F1:n perinteinen aika-ajojärjestelmä laittaa autot nopeusjärjestykseen heti kisan alkuun. Tällöin on vain luonnollista, että ohituksia tulee vähän.
On totta, että ohittamista voitaisiin helpottaa aerodynaamisilla muutoksilla, jotka tekevät toisen auton seuraamisen helpommaksi. Tällaisia on jo jonkin verran tehty viime vuosina. Se perustotuus ei kuitenkaan muutu, että itseään nopeamman tai yhtä nopean auton ohittaminen vaatii jonkinlaista pientä virhettä edellä ajavalta. Lewis Hamilton vaahtosi viime kaudella Brasilian gp:n jälkeen ohittamisen mahdottomuutta, mutta totuus oli, että Nico Rosberg oli Interlagosissa yhtä nopea.
Myös rata vaikuttaa ohittamisen helppouteen. Esimerkiksi Bahrainissa nähdään aina tukuittain ohituksia, kuten jälleen nähtiin. Sakhirin radalla on vaikea jäädä jumiin hitaamman auton taakse (Valtteri Bottas tosin hyödynsi Williamsin vahvan suoranopeuden hienosti viime vuonna ja piti Sebastian Vettelin takanaan). On myös muita ratoja, joilla ohittaminen on suhteellisen helppoa. Ydinajatus tässä on kuitenkin se, että ohittaminen F1:ssä on aina ollut haastavaa. Etenkin yhtä nopean auton ohittaminen.
Siksi paras ratkaisu lisävärin tuomiseksi kisoihin olisi jonkinlainen lähtöjärjestystä sekoittava systeemi. Moni fani kuitenkin tyrmää sellaiset ehdotukset lajin luonteen vastaisina, mutta vaatii heti perään lisää ohituksia, lisää jännitystä ja paluuta hohdokkaisiin menneisiin päiviin.
torstai 21. huhtikuuta 2016
Rosbergin voitot hieno alku uudelle kaudelle
Ensimmäisessä blogitekstissäni ajattelin tarkastella F1-kauden näkymiä kolmen kilpailun jälkeen. Kausi 2016 on lähtenyt käyntiin mielenkiintoisesti ja ennen kautta hautomani toiveet näyttävät toteutuvan suurelta osin.
Yksi parhaista asioista on se, että Nico Rosberg on voittanut kaikki kauden kolme gp:tä. Vaikka en sinänsä ole sen enempää Lewis Hamiltonin kuin Niconkaan fani, MM-sarjan jännityksen kannalta tämä oli loistava kauden alku. Jos Hamilton olisi viime kauden tapaan repinyt heti ensimmäisissä kisoissa reilun MM-johdon ja jättänyt Rosbergin varjoonsa, maailmanmestaruustaistelusta olisi nopeasti kadonnut mielenkiinto ja Rosbergin viime kauden lopun voittoputkesta saama itseluottamuspiikki olisi menettänyt merkityksensä.
Nyt kaikki on avoinna. Vaikka Rosbergin 36 pisteen MM-johto on mukava, sillä ei tässä vaiheessa kautta vielä kannata revitellä. Tärkeämpää on se henkinen tila, johon Rosberg on päässyt. Hän on saanut alle liudan onnistumisia, joilla on tapana ruokkia lisää onnistumisia. Hyvästä itseluottamuksesta ei ole ainakaan haittaa. Viime kaudella tuntui ajoittain, ettei Rosberg itsekään uskonut pärjäävänsä tallitoveriaan vastaan.
Hamiltonilla taas alkaa olla vähitellen onnistumisen pakko, mikä saattaa näkyä yliyrittämisenä. Britin puolesta on kuitenkin sanottava se, että hänellä ei vielä olisi mitään todellista syytä tuskastua. Alkukauden tappiot Rosbergille eivät ole johtuneet suoranaisesti Hamiltonista itsestään. Kaikissa kolmessa kilpailussa on tapahtunut jotakin ylimääräistä, joka on sotkenut Hamiltonin voittomahdollisuudet, kun taas Rosberg on välttänyt ongelmat. Joku voisi sanoa, että se on osoitus Rosbergin hyvyydestä, mutta totuus on, että kunnollista yhteenottoa radalle Mercedes-tallitoverusten välillä ei ole vielä nähty.
Hamilton saa vielä tilaisuutensa loistaa ja varmasti voittaa paljon kisoja tulevina kuukausina. Australian ja Bahrainin paalupaikat osoittivat, että brittikuskin aika-ajovauhti on taas kohdallaan viime kauden lopun pienen notkahduksen jälkeen. MM-taistelusta näyttäisi kuitenkin tulevan huomattavasti jännittävämpi kuin viime kaudella.
Hienoa on myös se, että Ferrari on aidosti lähestynyt Mercedestä ja pystyy pistämään mestaritallin koville viikonlopusta toiseen. Vaikka Mercedes onkin voittanut kaikki kolme kilpailua ja vaikka se onkin ollut jonkin verran edellä vauhdissa, on kilpailu nyt kireämpää kuin koskaan aiemmin vuonna 2014 alkaneella V6-moottoreiden aikakaudella.
Australiassa Ferrari olisi voinut voittaa ilman rengasvalintamokaansa. Se voitto olisi mennyt enemmän olosuhteiden kuin vauhdin piikkiin, sillä Mercedes oli Melbournessa selkeästi nopein auto, mutta Bahrainissa Ferrari oli jo lähempänä. Emme saa koskaan tietää olisiko Räikkönen voinut haastaa Rosbergin voittotaistelussa paremmalla startilla, mutta ainakin taistelu oli mukavan tasaista. Kiinassa Ferrari näytti olevan perjantaina vauhdillisesti jopa hieman edellä ja Räikkönen olisi saattanut olla paalulla ilman jarrutusvirhettään neulansilmässä, mutta kisassa Rosbergin vauhti oli ylitse muiden. On vaikea uskoa että Räikkönen olisi pystynyt voittamaan vaikka olisi päässyt Rosbergin edelle ensimmäisellä kierroksella, etenkin kun Nicolla oli startissa allaan pehmeät renkaat.
Huikean värikäs Kiinan gp nosti esiin alkukauden piristysruiskeista Red Bullin. Nelinkertainen mestaritalli on nyt palannut lähemmäs sitä tasoa johon tallissa on totuttu. Vaikka eroa kahteen kärkitalliin on vielä jonkin verran, Daniel Ricciardon eturivin paikka ja loistava nousu neljänneksi rengasrikon jälkeen olivat osoituksia Red Bullin parantuneesta kilpailukyvystä. Jos Renault saa kehitettyä moottoriaan toivotusti kauden aikana, Red Bull voi taistella jossakin vaiheessa jopa yksittäisten kisojen voitosta. Ricciardo on kolmen nelossijansa turvin kuljettajien MM-sarjassa kolmantena ja jo nyt näyttää vahvasti siltä, että Red Bull palaa vaikean viime kauden jälkeen valmistajien MM-sarjan kärkikolmikkoon.
Tässä muutama ajatus kärkitallien alkukaudesta. Muistakin talleista löytyy paljon mielenkiintoista puhuttavaa, mutta palaan niihin vähän myöhemmin. Yhteenvetona voi todeta että kauden alku on täyttänyt ainakin omat odotukseni ja jättänyt kihelmöivän odotuksen tulevia kisoja varten. On erittäin mielenkiintoista nähdä miten Hamilton vastaa tallitoverinsa heittämään haasteeseen ja kuinka hyvin Ferrari pystyy haastamaan Mercedeksen, kun se vihdoin saa kasaan puhtaan viikonlopun.
Yksi parhaista asioista on se, että Nico Rosberg on voittanut kaikki kauden kolme gp:tä. Vaikka en sinänsä ole sen enempää Lewis Hamiltonin kuin Niconkaan fani, MM-sarjan jännityksen kannalta tämä oli loistava kauden alku. Jos Hamilton olisi viime kauden tapaan repinyt heti ensimmäisissä kisoissa reilun MM-johdon ja jättänyt Rosbergin varjoonsa, maailmanmestaruustaistelusta olisi nopeasti kadonnut mielenkiinto ja Rosbergin viime kauden lopun voittoputkesta saama itseluottamuspiikki olisi menettänyt merkityksensä.
Nyt kaikki on avoinna. Vaikka Rosbergin 36 pisteen MM-johto on mukava, sillä ei tässä vaiheessa kautta vielä kannata revitellä. Tärkeämpää on se henkinen tila, johon Rosberg on päässyt. Hän on saanut alle liudan onnistumisia, joilla on tapana ruokkia lisää onnistumisia. Hyvästä itseluottamuksesta ei ole ainakaan haittaa. Viime kaudella tuntui ajoittain, ettei Rosberg itsekään uskonut pärjäävänsä tallitoveriaan vastaan.
Hamiltonilla taas alkaa olla vähitellen onnistumisen pakko, mikä saattaa näkyä yliyrittämisenä. Britin puolesta on kuitenkin sanottava se, että hänellä ei vielä olisi mitään todellista syytä tuskastua. Alkukauden tappiot Rosbergille eivät ole johtuneet suoranaisesti Hamiltonista itsestään. Kaikissa kolmessa kilpailussa on tapahtunut jotakin ylimääräistä, joka on sotkenut Hamiltonin voittomahdollisuudet, kun taas Rosberg on välttänyt ongelmat. Joku voisi sanoa, että se on osoitus Rosbergin hyvyydestä, mutta totuus on, että kunnollista yhteenottoa radalle Mercedes-tallitoverusten välillä ei ole vielä nähty.
Hamilton saa vielä tilaisuutensa loistaa ja varmasti voittaa paljon kisoja tulevina kuukausina. Australian ja Bahrainin paalupaikat osoittivat, että brittikuskin aika-ajovauhti on taas kohdallaan viime kauden lopun pienen notkahduksen jälkeen. MM-taistelusta näyttäisi kuitenkin tulevan huomattavasti jännittävämpi kuin viime kaudella.
Hienoa on myös se, että Ferrari on aidosti lähestynyt Mercedestä ja pystyy pistämään mestaritallin koville viikonlopusta toiseen. Vaikka Mercedes onkin voittanut kaikki kolme kilpailua ja vaikka se onkin ollut jonkin verran edellä vauhdissa, on kilpailu nyt kireämpää kuin koskaan aiemmin vuonna 2014 alkaneella V6-moottoreiden aikakaudella.
Australiassa Ferrari olisi voinut voittaa ilman rengasvalintamokaansa. Se voitto olisi mennyt enemmän olosuhteiden kuin vauhdin piikkiin, sillä Mercedes oli Melbournessa selkeästi nopein auto, mutta Bahrainissa Ferrari oli jo lähempänä. Emme saa koskaan tietää olisiko Räikkönen voinut haastaa Rosbergin voittotaistelussa paremmalla startilla, mutta ainakin taistelu oli mukavan tasaista. Kiinassa Ferrari näytti olevan perjantaina vauhdillisesti jopa hieman edellä ja Räikkönen olisi saattanut olla paalulla ilman jarrutusvirhettään neulansilmässä, mutta kisassa Rosbergin vauhti oli ylitse muiden. On vaikea uskoa että Räikkönen olisi pystynyt voittamaan vaikka olisi päässyt Rosbergin edelle ensimmäisellä kierroksella, etenkin kun Nicolla oli startissa allaan pehmeät renkaat.
Huikean värikäs Kiinan gp nosti esiin alkukauden piristysruiskeista Red Bullin. Nelinkertainen mestaritalli on nyt palannut lähemmäs sitä tasoa johon tallissa on totuttu. Vaikka eroa kahteen kärkitalliin on vielä jonkin verran, Daniel Ricciardon eturivin paikka ja loistava nousu neljänneksi rengasrikon jälkeen olivat osoituksia Red Bullin parantuneesta kilpailukyvystä. Jos Renault saa kehitettyä moottoriaan toivotusti kauden aikana, Red Bull voi taistella jossakin vaiheessa jopa yksittäisten kisojen voitosta. Ricciardo on kolmen nelossijansa turvin kuljettajien MM-sarjassa kolmantena ja jo nyt näyttää vahvasti siltä, että Red Bull palaa vaikean viime kauden jälkeen valmistajien MM-sarjan kärkikolmikkoon.
Tässä muutama ajatus kärkitallien alkukaudesta. Muistakin talleista löytyy paljon mielenkiintoista puhuttavaa, mutta palaan niihin vähän myöhemmin. Yhteenvetona voi todeta että kauden alku on täyttänyt ainakin omat odotukseni ja jättänyt kihelmöivän odotuksen tulevia kisoja varten. On erittäin mielenkiintoista nähdä miten Hamilton vastaa tallitoverinsa heittämään haasteeseen ja kuinka hyvin Ferrari pystyy haastamaan Mercedeksen, kun se vihdoin saa kasaan puhtaan viikonlopun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)