Nostalgialasit sokaisevat

Eräs asia, josta olen saanut tarpeekseni viime vuosina, on jatkuva valitus formula ykkösten tylsyydestä. "Show ei ole riittävän hyvä", "F1 on menettänyt kiinnostavuutensa", tämäntyyppisiä valituksia saa kuulla yhtenään. Ja jos niitä kuuluisi vain satunnaisilta faneilta, se ei haittaisi, mutta valitusta tuntuu johtavan F1-väki.

Älkää ymmärtäkö väärin, mielestäni F1:ssä on tällä hetkellä parannettavaa. Laji ei ole täydellinen ja kiinnostavuuden parantamiseksi voi aina tehdä erilaisia asioita.

Minua kuitenkin pännii valituksen luonne. Lähes kaikilla valittajilla tuntuu olevan ydinajatus siitä, että joskus aiemmin F1 oli parempaa, ja nyt se on mennyt pilalle.

Se kuitenkin vaihtelee, mihin aikakauteen nähden valittajat katsovat F1:n heikentyneen. Olen itse seurannut formula ykkösiä intensiivisesti vuodesta 1997 ja perehtynyt tarkasti lajin historiaan, ja oma tuntumani on että samasta asiasta on valitettu lähes aina. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa käytiin aivan samaa keskustelua, jossa valitettiin yhden tai kahden tallin dominoinnista ja ohitusten vähyydestä. Nyt taas moni ikäiseni tai hieman vanhempi F1-fani muistelee noita vuosia parempana aikana, jolloin kisaaminen oli tasaisempaa ja jännittävämpää.

Vuosituhannen alkuvuosina valitettiin jatkuvasti Ferrarin ja Michael Schumacherin ylivoimasta. Nyt moni muistelee lämmöllä noita V10-moottorien viimeisiä vuosia.

Pointtini on, että nostalgialla on iso merkitys näissä näkemyksissä. Ymmärrän sen hyvin, koska olen itsekin taipuvainen nostalgisoimaan. Ihmismielellä on taipumus kullata muistot menneistä ajoista, kun taas läheisemmät tapahtumat tuntuvat arkisemmilta.

Kun muistelee jotakin tiettyä aikakautta, vaikkapa 1990-luvun loppua, mieleen nousevat heti sen ajan huippuhetket, hienoimmat kisat ja taistelut. Totuus kuitenkin on, että silloinkin oli tylsiä kisoja. Mutta kun olet nykyhetkessä katsonut puuduttavan gp-kisan, nämä menneet ajat saavat mielessä kultaisen hohteen.

F1:n luonteeseen kuuluu, että kausien mielenkiintoisuus vaihtelee. Välillä tulee hieman tylsempiä kausia, jolloin yksi talli tai kuljettaja dominoi MM-sarjaa. F1-faneilla on tuolloin taipumus lytätä koko laji ja nostaa esiin loistokkaammat takavuodet.

Toisin päin tämä ei toimi. Kun saimme vuonna 2012 kokea uskomattoman vaiheikkaan ja jännittävän F1-kauden, harva kehui kuinka jännittävää F1 on verrattuna vaikkapa puuduttavaan kauteen 2002.

Ihannetilanne toki olisi, ettei tylsiä kausia tulisi lainkaan (nimenomaan tylsiä kausia, jopa tylsät kaudet sisältävät yleensä joitakin huikeita yksittäisiä kisoja). Se on kuitenkin F1:n luonteen huomioonottaen lähes mahdotonta. Sen välttämiseksi pitäisi säännöt myllätä niin, ettei yhden tallin dominointi olisi mahdollista.

Kisojen jännittävyyden kannalta yleisin valituksenaihe on ohitusten vähyys. Tällä saralla tilanne ei ainakaan ole huonontunut viime vuosina. Vaikka DRS-järjestelmä jakaa mielipiteitä, se on tuonut paljon lisää ohituksia. Perusongelma tässä on kuitenkin se, että F1:n perinteinen aika-ajojärjestelmä laittaa autot nopeusjärjestykseen heti kisan alkuun. Tällöin on vain luonnollista, että ohituksia tulee vähän.

On totta, että ohittamista voitaisiin helpottaa aerodynaamisilla muutoksilla, jotka tekevät toisen auton seuraamisen helpommaksi. Tällaisia on jo jonkin verran tehty viime vuosina. Se perustotuus ei kuitenkaan muutu, että itseään nopeamman tai yhtä nopean auton ohittaminen vaatii jonkinlaista pientä virhettä edellä ajavalta. Lewis Hamilton vaahtosi viime kaudella Brasilian gp:n jälkeen ohittamisen mahdottomuutta, mutta totuus oli, että Nico Rosberg oli Interlagosissa yhtä nopea.

Myös rata vaikuttaa ohittamisen helppouteen. Esimerkiksi Bahrainissa nähdään aina tukuittain ohituksia, kuten jälleen nähtiin. Sakhirin radalla on vaikea jäädä jumiin hitaamman auton taakse (Valtteri Bottas tosin hyödynsi Williamsin vahvan suoranopeuden hienosti viime vuonna ja piti Sebastian Vettelin takanaan). On myös muita ratoja, joilla ohittaminen on suhteellisen helppoa. Ydinajatus tässä on kuitenkin se, että ohittaminen F1:ssä on aina ollut haastavaa. Etenkin yhtä nopean auton ohittaminen.

Siksi paras ratkaisu lisävärin tuomiseksi kisoihin olisi jonkinlainen lähtöjärjestystä sekoittava systeemi. Moni fani kuitenkin tyrmää sellaiset ehdotukset lajin luonteen vastaisina, mutta vaatii heti perään lisää ohituksia, lisää jännitystä ja paluuta hohdokkaisiin menneisiin päiviin.